Toivo Kuula Laulukilpailu 2016

Mitä kuuluu Toivo Kuula -laulukilpailun voittajille? Miten kilpailuvoitto on vaikuttanut heidän uraansa? Millaisia neuvoja he antavat tuleville osallistujille? Haastateltavina ovat Alavudella järjestettävän Toivo Kuula -laulukilpailun voittajat kahdelta aikaisemmalta kilpailukerralta.

Vuonna 2012 järjestettiin Alavudella ensimmäistä kertaa Toivo Kuula -laulukilpailu. Sen voitti baritoni Juhani Alakärppä pianistinaan veljensä Juho Alakärppä. Vuonna 2016 järjestelyn laulukilpailun voitti sopraano Silja Aalto pianistinaan Taru Ritavesi.

Kilpailu on järjestetty kerran aikaisemmin Vantaalla vuonna 1987 ja silloin sen voitti basso Kalevi Olli. Hän on tehnyt merkittävän uran oopperalaulajana mm. Suomessa ja Saksassa. Lisäksi Kalevi Olli tunnetaan säveltäjänä ja sovittajana sekä festivaalijohtajana.

SILJA AALTO

Millainen vaikutus Toivo Kuula -laulukilpailuvoitolla oli omaan laulajanuraasi?

Toivo Kuula -laulukilpailun voitolla oli suuri merkitys urani alulle. Opiskelin silloin vielä Sibelius-Akatemian oopperaluokalla, ja voiton myötä sain nimeäni esiin. Keikkoja tuli voiton myötä lisää ja sain lisää itsevarmuutta laulajana ja esiintyjänä.

Vaikuttiko voitto sinun käsitykseesi tai muiden käsitykseen itsestäsi laulajana?

Voitto vaikutti ainakin omaan käsitykseeni laulajana, muista en osaa sanoa. Olin kuullut, että Toivo Kuulan laulumusiikki sopii hyvin dramaattisille äänille. En kokenut olevani erityisen raskas tai dramaattinen ääni, mutta huomasin että Kuulan laulut istuivat hyvin instrumentilleni. Sain kilpailuvoiton myötä uudenlaista uskoa ja tahtoa lyyrisdramaattisen ohjelmiston rakentamiseen.


Mitä olet tehnyt kilpailuvoiton jälkeen? / Mitä sinulle nyt kuuluu?

Toivo Kuula -laulukilpailun jälkeen osallistuin vielä useisiin laulukilpailuihin lähinnä ulkomailla. Voitin seuraavana vuonna (2017) ison kansainvälisen kilpailun New Yorkissa ja pääsin sen voiton myötä esiintymään Lincoln Centerissa. Vähän myöhemmin pääsin agentuurin listoille ja tein ensimmäiset koelauluni oopperataloihin. Ensimmäisen ammattiroolini tein keväällä 2018 Estonia Teatterissa Tallinnassa Figaron häiden Kreivittärenä. Olen myöhemmin vieraillut siellä Mimínä Puccinin La Bohèmessa (2019/20) sekä uudestaan Kreivittärenä syksyllä 2020. Kotimaan tärkeimmät tehtävät ovat olleet Beethovenin Fidelio-oopperan Leonore Oulun Kaupunginteatterissa tammi-helmikuussa 2020 sekä Suomen Kansallisoopperan debyyttini joulukuussa 2020 Figaron häiden Kreivittärenä. Lisäksi olen Suomen Wagner-seuran stipendiaatti vuodelta 2018 ja pääsin esiintymään Bayreuthin oopperajuhlilla stipendiaattien konsertissa. Olen myös saanut kunnian vastaanottaa apurahan Suomen Kulttuurirahastolta vuosina 2018 ja 2020.

Millaisia neuvoja antaisit kilpailuun osallistuville laulajille?

Valmista ohjelmisto huolella, kaikki erät huomioon ottaen. Vaikka tie kävisi pystyyn ennen finaalia, on suuri ja tärkeä työ kuitenkin ohjelmiston kanssa tehty. Se vie aina eteenpäin, eikä se työ mene koskaan hukkaan! Kannattaa opetella laulujen tekstit hyvin ja elää ne läpi. Toivo Kuula kirjoitti uskomattoman hienosti lauluäänelle, ota tekstistä ja melodioista kaikki irti! Nauti!

Mikä merkitys laulukilpailuilla on mielestäsi?

Laulukilpailuilla on merkitystä ainakin siinä, että laulaja saa nimeään paremmin esiin mahdollisen menestymisen myötä. Toisaalta moni hienon uran tehnyt laulaja ei välttämättä ole voittanut ensimmäistäkään kilpailua. Kilpailuja ei saisi ottaa liian vakavasti eikä antaa sen lannistaa, jos menestystä ei tulekaan. Se ei todellakaan tarkoita, että olisi huono laulaja. Makuja on monenlaisia, ja tuomaristolla on usein erittäin vaikea tehtävä laittaa toinen toistaan parempia laulajia johonkin järjestykseen. Yhdellä kilpailijalla voi olla virheetön tekniikka mutta ei mitään sanottavaa. Toinen tulkitsee sydänverellä mutta ääniteknisesti on vielä paljon tekemistä. Kilpailuissa testataan aina sen hetken ja päivän kunto, voi olla flunssaa, jännitystä, mitä vain, joka estää laulajaa siinä hetkessä pääsemästä parhaimpaan suoritukseensa. Voisi myös sanoa, että vaikka laulaja menestyisi laulukilpailuissa, varsinainen työ tehdään vasta sen jälkeen. Kuinka paljon on valmis tekemään töitä tällä vaikealla, mutta ah niin palkitsevalla alalla? Työ ei lopu kilpailuvoittoon. Tie voi aueta työelämään hieman paremmin, mutta paljon työtä on tehtävä siitäkin eteenpäin. Paineet eivät valitettavasti lopu voittoon.

Laulukilpailun merkitys voi olla myös taloudellinen. Kilpailussa menestyminen voi auttaa tärkeässä kohdassa uraa eteenpäin. Mahdollisen rahapalkinnon myötä on paremmin varaa kouluttautua lisää, käydä laulutunneilla ja opetella ohjelmistoa. Laulajan uran rakentamiseen tarvitaan myös pääomaa. Kilpailuun valmistautuminen, mestarikurssit ja koelaulumatkat eivät ole ilmaisia.

Siljan kotisivut

JUHANI ALAKÄRPPÄ


Millainen vaikutus Toivo Kuula -laulukilpailuvoitolla oli omaan laulajanuraasi?
Laulukilpailun avulla tulin suuren yleisön tietoisuuteen. Eli sain näkyvyyttä, mikä on yksi tärkeimmistä asioista töiden ja esiintymisien suhteen.

Kilpailun voitto toi esiintymispyyntöjä ja keikkoja selvästi enemmän ensimmäisen vuoden aikana. Kilpailuvoitto ei haalistu kuitenkaan ajan saatossa vaan on meriitti uralle.

Vaikuttiko voitto sinun käsitykseesi tai muiden käsitykseen itsestäsi laulajana?
Kyllä laulajan ammatti on vaativa. Oli kilpailua ennen ja sen jälkeen. Aina täytyy yltää parhaimpaansa ja jos jossain, niin laulussa se on haastava juttu. Jatkuva harjoittelu ja työskentely ovat avain tässä työssä.

Mitä olet tehnyt kilpailuvoiton jälkeen? / Mitä sinulle nyt kuuluu?
Opetan Oulussa ja Iissä. Päätyöni on laulun opettaminen. Olen saanut olla mukana kahdessa oopperassa voiton jälkeen, Ilmajoella Elämälle ja Limingassa Aabrahamin pidot. Opettavaisia ja mukavia juttuja olivat.

Lisäksi orkesterien solistina olen laulanut Oulussa, Kemissä, Rovaniemellä, Vaasassa, Seinäjoella ja Alavudella.

Millaisia neuvoja antaisit kilpailuun osallistuville laulajille?
Ensinäkin valitse ohjelmisto vahvuuksiesi mukaan ja tee töitä teosten kanssa. Harjoittele paljon.
Ole aito esiintymistilanteessa ja tosissasi asian takana.

Mikä merkitys laulukilpailuilla on mielestäsi?
Se opettaa sietämään painetta ja prosessina opettavainen. Siitä saa eväitä elämään. Näkyvyys kasvaa sillä kilpailuja seurataan aina.

Lisätietoa Juhanista

Seuraava  Toivo Kuula - laulukilpailu pidetään Alavudella 7.-8.8.2021.  Kilpailun kulkua ja alkuerien tuloksia voi seurata verkkosivulta www.toivokuula.fi ja Toivo Kuula- laulukilpailu FB-sivulta.

KALEVI OLLI

Bassobaritoni Kalevi Olli tunnetaan pitkästä urastaan oopperalaulajana, säveltäjänä ja kapellimestarina. Kuluvana vuonna 2021 Kalevi Olli täyttää 70-vuotta. Hän kuului Suomen Kansallisoopperan solistikuntaan vuosina 1977-1978, jonka jälkeen hän muutti ulkomaille ja vieraili eri oopperoissa saksankielisellä alueella. Kalevi Olli palasi Suomen Kansallisoopperan solistikuntaan uudelleen vuosiksi 1995-2007 jatkaen esiintymisiä myös ulkomailla. Lisäksi hän on toiminut festivaalijohtajana, ohjaajana, kolumnistina ja opettajana. Kalevi Olli on voittanut Timo Mustakallio -laulukilpailun vuonna 1977 ja Lappeenrannan laulukilpailun vuonna 1978, Geneven kansainvälisen laulukilpailun vuonna 1981 ja Toivo Kuula -laulukilpailun vuonna 1987. Kalevi Olli on historian ensimmäisen Toivo Kuula -laulukilpailun voittaja. Tässä haastattelussa hän kertoo, millaisena tapahtumat näyttäytyvät 34 vuotta kilpailuvoiton jälkeen.

Millainen vaikutus Toivo Kuula -laulukilpailuvoitolla oli omaan laulajanuraasi?
Miten muistat kilpailun?

Toivo Kuula -laulukilpailu järjestettiin vuonna 1987 Vantaalla. Pianistinani toimi Ilkka Paananen. Tuomariston puheenjohtaja oli Ensti Pohjola. Kilpailusta on olemassa televisiotaltiointi. Kun tulin Saksasta, niin Suomessa oli yllättäen aika vähän esiintymismahdollisuuksia, vaikka olisi ollut resursseja. Olin osallistumiseni aikaan johtanut Lappajärven Musiikkipäiviä kolme vuotta ja toimin Seinäjoella, Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa, musiikinteorian lehtorina. Saksassa kävin toki edelleen laulamassa.

Toivo Kuula -laulukilpailuvoiton myötä minulle tuli isoja orkesterikeikkoja ja televisioesiintymisiä. Sillä oli suuri merkitys. Se johti myöskin comebackiin Suomen Kansallisoopperaan vuonna 1995. Se oli pitkä prosessi, mutta hyvin hedelmällinen. Olen hyvin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta ja siitä, että menestyin.

Vaikuttiko voitto sinun käsitykseesi tai muiden käsitykseen itsestäsi laulajana?
Ei se ehkä omaan mielipiteeseeni omasta laulamisestani niinkään vaikuttanut, mutta muiden käsityksiin sillä oli merkitystä. Kuten aikaisemmin kerroin, se oli ponnahduslauta kohti Kansallisoopperaan paluuta.

Millainen on suhteesi Toivo Kuulan musiikkiin?
Olen levyttänyt Kuulan kootut yksinlaulut sopraano Ritva Auvisen ja pianisti Ulrich Koneffken kanssa. Olin laulanut Toivo Kuulan lauluja jo Lappeenrannan laulukilpailujen aikaan erittäin paljon. Esitin kaikissa kurssitutkinnoissa Kuulan lauluja ja siten se oli tullut laulupuolelta tutuksi. Olin pikkupojasta lähtien kiinnostunut Toivo Kuulan musiikista ja ylipäätään kaikesta musiikista.

Erityisen vaikuttunut olin mm. Kuulan A-duuri pianotriosta, joka on aivan mahtava sävellys. Pohjolan sisarukset eli Liisa, Paavo ja Ensti Pohjola ovat tehneet tästä erinomaisen levytyksen vuonna 1976 Trio Pohjola -nimellä. Toivo Kuulan viulusonaatti on omaperäinen ja hänen näköistään musiikkia. Se ei ole Sibelius-kopio.

Orkesterisävellyksistä vaikutuksen ovat tehneet Eteläpohjalainen sarja 1 ja 2 (Hiidet virvoja viritti ja Metsässä sataa). Ne lupasivat valtaisaa säveltäjäuraa, joka valitettavasti katkesi Viipurissa. Kuulan arvostus Suomessa on hieman alakanttiin. Se johtuu osittain siitä, että kaikki säveltäjät, kuten Madetoja, Kuula ja Melartin, ovat jääneet Sibeliuksen varjoon. Tässä on tapahtunut muutos. Viime aikoina on tullut jopa ulkomaisia levytyksiä mainitsemieni säveltäjien musiikista. On hyvä, että kaiku on kiirinyt kauas!

Onko Toivo Kuula vaikuttanut sinuun säveltäjänä, kun olet itsekin säveltänyt?
Kyllä. Olen ihaillut jo nuorena eteläpohjalaisia kansanlaulusovituksia, jotka Kuula on tehnyt viululle niiden laulusovitusten lisäksi. Säestin usein isääni, kun hän oli viulisti. Silloin jo tulivat tutuksi ne kappaleet. Myöhemmin on tullut muitakin vaikutteita. Enää ei ole niin kiinteästi suhdetta Kuulaan kuin noin kuulopuolella.

Ketkä muut säveltäjät ovat inspiroineet sinua?
Niitä on valtava määrä. Jos suomalaisia ajatellaan, niin Melartin, Madetoja ja Sibelius. Kukaan ei voi välttää Sibeliuksen vaikutuspiiriä, kun se on niin valtaisa. Ulkomaisista säveltäjistä mainittakoon Musorgski, Rahmaninov ja Tšaikovski eli pitkälle venäiselle puolelle mennään. Saksalaiselta puolelta Wagner on ilman muuta ykkönen.

Mikä merkitys laulukilpailuilla on mielestäsi tänä päivänä?
Laulukilpailujen merkitys on ehkä pienen inflaation kärsinyt, mutta ne ovat edelleen tärkeitä, kun haetaan esiintymistilaisuuksia. Ei ole enää selkeästi suuria kilpailuja, vaan on ympäri maailmaa kaikennäköisiä kilpailuja, joiden kautta voittajat saavat erilaisia esiintymistilaisuksia. Yksittäisellä kilpailulla ei ole enää niin selkeää merkitystä. Toki, jos voitat Lappeenrannan laulukilpailut, niin onhan sillä jokin merkitys. Jos ajatellaan niitä ihmisiä, jotka ovat pärjänneet, niin ei välttämättä kaikilla ole ura auennut. Jos on intoa kilpailla ja kilpailumieltä, niin kyllä kannatta kokeilla. Onhan niitä kilpailuja paljon ja aina voittajille jonkinnäköistä työtä. Toisaalta, ei kannata masentua, vaikka ei pärjäisikään. Se ei tarkoita, etteikö olisi mahdollisuuksia tai potentiaalia kehittyä. Suhtautuminen kannattaa myöskin realisoida olemassa olevaan näkemykseen itsestään. Ilman vahvaa uskoa itseen ja tietynlaista egoismia ei hommasta tule mitään. Pitää olla itseluottamusta. Pitää uskoa itseensä kuten Martti Talvela, joka pyrki Suomen Kansallisoopperaan. Alfons Almi sanoi Talvelalle, ettei häntä voida kiinnittää Kansallisoopperaan, ”kun meillä ei ole niin suuria saappaita”. Martti Talvela ei siis päässyt Helsinkiin, mutta hän meni seuraavalla laivalla Tukholmaan ja sieltä Berliiniin, ja loppu on historiaa. Ei se mitään todista, jos ei jossain pärjää. Kannattaa katsoa muita mahdollisuuksia. Täytyy olla tietynlaista egoismia ja tietty ripaus narsismia.

Millaisia neuvoja antaisit kilpailuun osallistuville laulajille?
Valitse itsellesi sopivat numerot, jotka todella osaat. Ei niin, että tykkäät jostakin laulusta tai aariasta, se voi olla juuri se ”Akilleen kantapää”. Valitse semmoisia aarioita ja liedejä, jotka sopivat sinulle ja äänellesi. Ja ne pitää osata hyvin! Liittyen edelliseen vastaukseeni antaisin kaikille laulajille myös semmoisen neuvon, että kannattaa asennoitua niin, että vaikka ei pärjäisikään, niin ei ole huono. Tärkeää on tietenkin, että tunnistaa oman fakkinsa eli äänityyppinsä ja äänialansa. Olen toki laulanut ja esittänyt eri äänityyppien rooleja, mutta kilpailutilanteessa täytyy tunnistaa oma fakkinsa ja pitäytyä siinä. Jos olet lyyrinen sopraano, niin älä laula Manon Lescauta. Samoin tenorin ei kannata Pajatsoa laulaa, jos on lyyrinen. Täytyy laulaa vaikkapa Nemorinoa Lemmenjuomasta. Oikein kevyt tenori voi laulaa Sevillan Parturin Almavivaa. Tunnista siis oma fakkisi. Tottakai opettajalla on merkitystä. Opettaja voi vaikuttaa negatiivisesti, jos hän houkuttelee vääriin suuntiin. Se paljastuu kilpailutilanteessa.

On paljon kokemuksia kansainvälisisistä kilpailuista, kun ihmiset olivat valinneet vääriä numeroita, ja joillakin se ääni on loppunut kokonaan. Italiassa olin kerran Bussetossa, jossa oli venäläinen tenori, jolla oli hieno ääni, mutta hän oli valinnut aivan liian kovan aarian. Hän esitti Radameksen aarian, jossa hänelle tuli kukko eli ääni särkyi tietyssä kohtaa. Hän sai yrittää sitä uudelleen. Aariassa oli vielä orkesterisäestys, ja sitä yritettiin 4-5 kertaa, ja aina tuli kukko samassa kohtaa. Taisi siinä tulla hiki esiintyjän lisäksi myös tuomaristolle, orkesterille ja yleisölle. Siinä oli hieno lyyrinen tenori. Olisi mennyt kilpailu paljon paremmin, jos hän olisi laulanut lyyrisen tenoriaarian, esimerkiksi Alfredoa, kun se oli Verdi-kilpailu. Ei siis kannata valita ohjelmistoa ohi omien resurssien. Kilpailutilanne tuo vielä ylimääräisen jännityksen ja paineen, joka kannattaa ottaa huomioon.

Olet tehnyt merkittävän uran laulajana ja säveltäjänä sekä festivaalijohtajana. Miten luonnehtisit näitä erilaisia puolia omalla urallasi?
Urani on ollut yhtä aikaa laulajan, säveltäjän ja sovittajan ura. Olen tehnyt koko lailla yhtä paljon niitä kaikkia. Se on varmaan monille hämmästys, mutta näin on. Timo Mustakallio kilpailun voiton jälkeen Martti Talvela sanoi minulle palkintoseremonian yhteydessä: ”Kalevi, laulajan uralta ei ole paluuta”. Olen kokenut aina olevani yhtä paljon säveltäjä kuin laulaja. Olin Einojuhani Rautavaaran sävellysoppilas. Einar Englund oli sovituksen ja orkestroinnin opettajani. Isoimmista sävellyksistäni mainittakoon PATO-ooppera ja JOHN-niminen musikaali. Olen säveltänyt yksinlauluja toistasataa ja orkesteriteoksia nelisenkymmentä. Niitä on paljon vuosien saatossa kertynyt, ja on esitetty esimerkiksi Lappajärvellä sattuneesta syystä. Niitä esitettiin muuallakin, että ei se siihen jäänyt. Sovituksia on tullut tehtyä noin 1500 ja jatkuvasti on tekeillä ja tulee uusia.

Urani ei kuitenkaan ole muodostunut pelkästään laulajan, säveltäjän ja sovittajan töistä. Olin 10 vuotta sanomalehti Ilkan kulttuuritoimittaja. Siinä ohessa toimin musiikinteorian lehtorin toimessa Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa. Festivaalijohtajuus oli myös iso tehtävä. Kymmenen vuoden aikana piti paiskia hommia aika paljon hommia, ja ehdin silti tehdä muutakin. Siirryin toimimaan sivutoimisena lauluopettajana, kun oli niin paljon esiintymisiä. Nykyinen arkkipiispa, Tapio Luoma, oli oppilaanani. Hän suoritti Sibelius-Akatemian ”tolppakurssin” erinomaisella arvosanalla. Olen keskustellut hänen kanssaan, ja hänellä olisi ollut mahdollisuus jopa ammattilaiseksi. Hänellä oli niin hyvä ääni ja korva, ja hän oli niin musikaalinen.

Toimin myös ohjaajana ja kapellimestarina. Se oli haaveeni jo Hämeenlinnan lyseon aikoihin. Kun oli koulun juhlia, niin siellä järjestin musiikkiohjelmia ja ohjasin niitä ja toimin kapellimestarina. Seinäjoella ohjasin kaupunginteatteriin kaksi omaa teosta ja Donizettin Ovikello-oopperan. Erityisen tärkeä teos minulle on musiikkinäytelmä MATILDAN UNI. Matildan uni on tietynlainen testamentti minun ajattelumaailmastani. Käsikirjoitin teoksen, tein sovitukset ja sävelsin siihen musiikkia, ohjasin teoksen ja esitin yhden päärooleista. Siitä on tehty televisiointia varten kuvatallenne, joka on nähtävillä Youtubessa. Ihmiset ovat tykänneet siitä.

Musiikkiopistossa tehtiin oppilaiden kanssa Puccinin ooppera La Bohème. Tapio Luoma lauloi Marcellon roolin ja Jari Luostarinen lauloi Rodolfon. Leena Kosola lauloi Musettan roolin. Hän oli ainoa opettaja, joka lauloi teoksessa. Muut olivat minun oppilaitani. Kari Juurakko oli Shaunard. Kun hän oli kertonut jossakin, että tehtiin Seinäjoella musiikkiopistossa La Bohème, niin ihmiset eivät olisi uskoneet millään. Siinä on musiikillisesti yksi kaikkein vaikeimpia oopperaensemblekohtauksia, varsinkin ensimmäinen näytös. Puccini on tosi hankalaa musiikkia, vaikka se vaikuttaa niin luonnolliselta. Se on hieno teos. Siinä on valtavasti rytmiasioita. Töitäkin tehtiin. Jarmo Anttila myönsi 1,5 tuntia viikossa ylimääräistä aikaa teoksen yhteisnumeroiden harjoittamiseen. Kaikki laulutunnit sinä kautena käytettiin Puccinin stemmojen opiskeluun. Ne olivat tosi vaikeita, ja siinä meni aika monia tunteja. Kaikki osasivat roolinsa. Chapeau eli hatun nosto heille siinä kohtaa. Se oli minun jäähyväishommani Seinäjoella. Lähdin 2002 kokonaan Helsinkiin, Suomen Kansallisoopperan hoteisiin, jossa olin ollut jo vuodesta 1995 solistina.

Onko laulajan työnkuva mielestäsi muuttunut vuosien saatossa?
Tässä täytyy ottaa referaatti muistelmistani. Samana vuonna, kun voitin Toivo Kuula -laulukilpailun, lauloin Olavi Virta -musikaalin nimiroolia vähän vajaa 100 näytöstä. Niistä noin 90 esitystä oli Seinäjoen kaupunginteatterissa ja viisi oli edeltävänä kesänä Seinäjoen Tangomarkkinoitten teltassa. Se oli raakaversio, joka oli pitempi. Sitä supistetiin teatteriin noin 2,5 tuntiin. Teos sisälsi 28 Olavi Virran tunnetuksi tekemää laulua. Jos ajatellaan alkuperäistä kysymystä laulajan työkuvasta, niin äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että voitin klassisen laulukilpailun ja lauloin Olavi Virta-musikaalia, mutta niin ei kuitenkaan ollut. Meneillään oli levytyksiä. Kuulan lisäksi äänitin esimerkiksi Melartinin Koskenniemi-lauluja, joista osa julkaistaan vasta nyt. Tie johti pikkuhiljaa Kansallisoopperaan takaisin. Ei se työnkuva minun maailmassani muuttunut kuin edellä kuvatulla tavalla.

Olet laulanut itsekin musikaalissa. Voiko oopperalaulaja laulaa musikaalia?
Tietynlaiset äänet voivat. On olemassa laulajia, joiden karisma ei sovi siihen. En ole koskaan laulanut muuta musikaalia ja operettia. Olavi Virran rooli sopi minulle siinä mielessä, että Virta oli ääneltään ihan oopperakoulittu ääni, ja siihen maailmaan hyppääminen oli minulle helppoa. Toki joutui töitä tekemään, mutta siihen ei tarvinnut ääntä muuttaa miksikään, vaan pystyi laulamaan omalla äänellään. On paljon huonoja esimerkkejä siitä, kun oopperalaulaja menee laulamaan kevyttä, että kuulostaa enemmän tai vähemmän tragikoomiselta.

Mitä sinulle nyt kuuluu?
Teen aika paljon sovitus- ja sävellystyötä. Tein hiljattain Turun ekumeeniseen jouluun sovituksia. Siellä olivat Mika Nisula ja Mari Palo solisteina. Ne olivat ihan klassisia sovituksia. Olen tehnyt aika paljon myös kevyen musiikin sovituksia ja jopa heviä esimerkiksi Nightwishille. Tarja Turuselle olen tehnyt paljonkin sovituksia. Olen sovittanut Led Zeppeliniä ja The Queenia. Se maailma on ihan tuttua, mutta olen pikkuhiljaa siitä luopunut. Yritän nyt pysyä omalla - miten sanoisin - sellaisella kaistalla, joka kuluu minulle ihan oikeasti. Sitten on tulossa elämäkertakirja. Sitä teen itse rinnakkaisilmiönä, ja varsinaisen kirjan kirjoittaa Ulla Ora. Ne versiot voivat olla hyvinkin erilaisia. Olen halunnut kirjoittaa omat muistelmat, jotka on tarkoitettu enemmän kansallisarkiston käyttöön. Ulla Ora käyttää siitä faktoja ja kenties jotain muutakin. Minulla on siinä kirjassa paljon runoutta, koska kirjallisuus ja runous ovat olleet minulle valtavan läheisiä. Olen kääntänyt paljon ooppera-aarioitakin suomeksi italiasta ja ranskasta. Ne kielet jollakin tavalla onnistuvat minulle. Niitä tulee siihen kirjaan myöskin. Varmasti tulee siihen painettuun kirjaankin.

Minulla on myös levytys tulossa. Olen tehnyt urani aikana yli 30 levytystä. Minulta on tulossa uusi tupla tai tripla CD, johon on kasattu ympäri maailmaa radiofirmojen suoria lähetyksiä mm. Etelä-Afrikasta, Saksasta, Sveitsistä ja Venäjältä eli silloisesta Neuvostoliitosta. Suomesta on Ylen äänityksiä ja muutakin. Melartinia olin äänittänyt levytystä varten jo vuosia sitten, mutta sitä ei ehditty julkaista, kun oli liikaa hommia. Varmaan tulevaa levytystä käytetään osittain kirjassakin. Siitä tulee soiva äänikirja. Ihmiset saavat paremman käsityksen, kun he voivat itse kuunnella ja muodostaa oman käsityksensä.

Sydämelliset onnittelut tulevan 70-vuotispäivän johdosta! Miten aiot juhlia?
Olen juhlinut yhden kerran vuonna 2001, kun täytin 50 vuotta. Juhlat järjestettiin Seinäjoki Areenassa, jossa oli 4000 ihmistä. Ne olivat komiat juhlat! Siellä soitti Oulun kaupunginorkesteri vahvistettuna Helsingin kaupunginorkesterin, Radion Sinfoniaorkesterin ja Suomen Kansallisoopperan orkesterin soittajilla. Jotain orkesterin koosta kertoo, että siellä oli mm. kahdeksan cornoa ja kaksi harppua. Kapellimestareina toimivat Ari Rasilainen, Seppo Hovi, Bernhard Seelbach ja Atso Almila. Siellä esiintyi Seinäjoen Oopperakuoro, Lauluflikat-tyttökuoro ja Campanello kuoro. Kuorolaulajia oli noin 150. Solisteina lauloivat Jaakko Ryhänen, Tapani Kansa, Arja Koriseva, Raimo Sirkiä, Juha Uusitalo ja valtava määrä muita. Kaikkiaan solisteja oli yli kolmekymmentä. Ajattelin silloin, että juhlat on tullut juhlittua. Nyt keskitytään työntekoon.