Itsenäisyyspäivän 6.12.2025 juhlallisuudet Alavudella alkoivat perinteisesti jumalanpalveluksella Alavuden kirkossa sekä seppeleenlaskulla Alavuden sankarihautausmaalla. Iltapäivällä myös Töysässä lippuvartio lähti kirkosta jumalanpalveluksen päätteeksi ja laski seppeleen Töysän sankarihautausmaalle.

Sankarihaudoilla pysähdyimme muistamaan, ettei vapaus ole itsestäänselvyys. Alavutelainen abiturientti Helmi Jänikselä muistutti puheessaan siitä hinnasta, jonka aiemmat sukupolvet ovat maksaneet – ja vastuusta, joka nyt on meillä: pitää huolta toisistamme ja rakentaa Suomea eteenpäin yhteishengellä ja rohkeudella.

Itsenäisyyspäivän juhlassa seurakuntalolla kuultiin sydämeen käyvä FT, THL:n tutkimuspäällikkö Jukka Palon puhe. Hän kertoi sanoin, kuvin ja omakohtaisen kokemuksensa kautta, millaista työtä tehdään, kun selvitetään ja varmistetaan sotavainajan henkilöllisyys. Hän on itse ollut selvittämässä ja saattamassa sotasankareita kotiseurakunnan multiin mm. Alavudella tänä vuonna, kun kaksi sotavainajaa; Eero Keltamäki ja Vilho Palomäki haudattiin kotiseurakunnan sankarihautaan.

'

Juhlassa kuultiin myös musiikkia Alavuden Puhallinorkesterin ja Alavuden Mieskuoron esittämänä, ja myönnettiin Alavuden kaupungin kulttuuripalkinto 2025 Lakeudenportin kansalaisopiston rehtori, kirjailija Arto Juurakolle. Palkinto on tunnustus mittavasta ja monialaisesta kulttuurityöstä kirjallisuuden, runouden, näyttämötaiteen ja musiikin parissa – sekä pitkäaikaisesta sitoutumisesta paikallisen kulttuurin ja yhteisöllisyyden edistämiseen.

Vaikuttava näky koettiin tänä itsenäisyyspäivänä Alavuden sankarihautausmaalla, kun siellä ensimmäisen kerran syttyi kynttilä jokaiseen 271:een lyhtyyn. Lyhdyt on tänä syksynä lahjoittanut kauppaneuvos Heikki Pakari ja itsenäisyyspäivän kynttilät lahjoitti Alavuden Reserviläiset ry:n aktiivijäsen. Niin ikään Alavuden Reserviläiset ry:n jäsenet ovat talkoilla laittaneet lyhdyt ja Suomen liput paikoilleen ja sytyttivät kynttilät.

Abiturientti Helmi Jänikselän puhe 6.12.2025

Arvoisa juhlaväki,

6.12. ei ole vain yksi päivä vuodessa. Se ei ole pelkkä juhlapäivä kalenterissa tai hetki, jolloin nostamme lipun salkoon ja sytytämme sinivalkoiset kynttilät. Päivä muistuttaa heistä, jotka taistelivat ja puolustivat maatamme, jotta me saamme elää turvallisessa ja vapaassa maassa. Se on päivä, jolloin pysähdymme tutkiskelemaan sitä, millaisen hinnan itsenäisyys on vaatinut ja millaisen vastuun se meille antaa. 

On valtava kunnia ja etuoikeus olla täällä tänä itsenäisyyspäivänä puhumassa teille nuorison edustajana, edustamassa omaa ikäpolveani ja sitä tulevaisuutta, jota me yhdessä rakennamme. Tämä paikka, Sankarihautausmaa, muistuttaa meitä kaikkia siitä, etteivät vapaus ja rauha ole itsestäänselvyyksiä. Ne ovat arvoja, joita on puolustettu ja jotka on lopulta meille perinnöksi annettu.

Suomi saa viettää tänään jo sadattakahdeksatta itsenäisyyspäivää. Ajatus yli sadasta vuodesta itsenäisyyttä tuntuu minusta pitkältä ajalta, mutta oikeasti se on vain ohikiitävä ajanjakso historiassa. Vuonna 1917 itsenäisyyttä ei pidetty itsestäänselvyytenä. Se oli pitkän poliittisen ajanjakson ja kypsymisen tulos, ja lopullinen päätös itsenäisyysjulistuksesta syntyi eduskunnassa monien vaiheiden jälkeen. Mutta jo silloin tiedettiin, että oma valtio ja oma ääni maailmassa ovat asioita, joista kannattaa pitää kiinni.

Itsenäisyys merkitsee suomalaisille vapautta. Meille nuorille se näkyy myös arjen mahdollisuuksina. Meillä on oikeus ilmaiseen perusopetukseen, puhtaaseen ruokaan, turvalliseen elinympäristöön ja kattaviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Vaikka meille nämä voivatkin tuntua arkipäiväisiltä asioilta, ne eivät ole sellaisia kaikkialla maailmassa. Siksi meidän tulee aina muistaa, että ne ovat lahjoja, jotka edeltävät sukupolvet ovat meille mahdollistaneet.

On käsittämätöntä ajatella, että minun ikäiseni ja nuoremmatkin ovat Suomen historian aikana joutuneet tarttumaan aseisiin ja taistelemaan suomalaisten puolesta. Heidän lapsuutensa ja nuoruutensa päättyivät sotahuutoon, ja he lähtivät matkaan, jonka määränpäätä he eivät voineet tietää. Osa heistä ei palannut koskaan. Osa heistä lepää täällä, näiden kivien alla. 

Tällä sankarihautausmaalla on erityinen merkitys. Juuri täällä käytiin Suomen sodan aikana Alavuden taistelut 17.8.1808. Nämä maat ovat nähneet taistelun ja tuskan, mutta myös rohkeuden ja veljesrakkauden. Tälle alueelle on haudattu Suomen sodassa kaatuneita sotilaita sekä vapaus-, talvi- ja jatkosodassa kaatuneita alavutelaisia sankarivainajia. Osalle sotatie on ollut hyvinkin pitkä, sillä tänäkin vuonna kaksi sotasankaria on haudattu tänne kotiseudun multiin. Heidän tarinansa kertoo siitä, että sota ei lopu kokonaan, ei ennen kuin kaikki sankarit ovat päässeet kotiin.

Näiden hautakivien alla lepäävät ne, jotka antoivat maallemme kaikkein kalleimman lahjan henkensä kautta: mahdollisuuden elää vapaana kansakuntana. Heidän muistonsa ei pysy elossa vain päivämäärissä tai historiankirjoissa. Se elää siinä perinnössä, jolla me kohtelemme toisiamme, pidämme toisistamme huolta ja rakennamme tätä maata eteenpäin. 

Me nuoret olemme uuden ajan suomalaisia. Me emme ole kokeneet sotaa, emmekä ole joutuneet pakenemaan. Meidän haasteemme ovat erilaisia, kuten ilmastonmuutos, teknologian murros ja kansainvälinen epävarmuus. Mutta juuri siksi meidän on tärkeää oppia menneiltä sukupolvilta. He näyttivät mitä on yhteishenki, rohkeus ja vastuun kantaminen. He näyttivät mitä tarkoittaa, kun kansa seisoo rinnakkain silloinkin, kun tulevaisuus näyttää synkältä ja pelottavalta.

Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että Suomi pysyy maana, jossa arvot, oikeudet ja velvollisuudet säilyvät. Meidän tehtävämme on rakentaa tulevaisuutta, jossa jokainen saa mahdollisuuden elää turvallisesti, tulla kuulluksi ja tuntea olevansa osa yhtenäistä kansaa.

Kun tänään katselen tuota liehuvaa sinivalkoista lippua, muistan heidät joiden ansiosta me olemme täällä yhdessä. He, jotka rohkeudellaan ja sisullaan suojelivat maatamme. He, joiden ansiosta saamme kantaa mukanamme kiitollisuutta tässä hetkessä. 

Tänään me juhlistamme Suomea.

Tänään me juhlistamme itsenäisyyttä ja kaikkea sitä, mitä se meille merkitsee.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Alavuden kaupungin elinvoimalautakunnan puheenjohtajan Anja Kohtamäen puhe 6.12.2025/ Alavuden kaupungin kulttuuripalkinto 2025

Kaupungin kulttuuripalkinto on tunnustus pitkäaikaisesta työstä musiikin, kuva- ja näyttämötaiteen tai muun kulttuurin alalta. Kulttuuripalkinnon jakaminen perustuu opetusneuvos Arvo Sippolan asiasta tekemään aloitteeseen. Palkintoa on jaettu vuodesta 1997 lähtien ja se voidaan myöntää yksittäiselle henkilölle, ryhmälle tai järjestölle.

Tämänvuotisen palkinnon saaja voitaisiin palkita useankin eri kulttuurialan ansiosta. Palkittavan toiminnan pääpaino voisi olla laajalti kirjallisuus. Tämän toimijan muihin aloihin kuuluu niin musiikki, näyttämötaide, runous, antologiat – jotka tarkoittavat teosta, johon on koottu eri kirjoittajien tekstejä, kuten runoja, novelleja tai pienoisromaaneja.

Tämä toimija on kirjoittanut 13 tietokirjaa, 12 runokirjaa, 6 näytelmää, 4 antologiaa, sanoittanut 2 äänitettä ja useita muita sanoituksia orkestereille. Hänen tuotantonsa voidaan todeta edistävän hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja mielen vireyttä monella tasolla. Pitkä historia kertoo sitoutumisesta, aktiivisesta toiminnasta paikallisyhteisön hyväksi ja hyvästä yhteistyöstä muiden toimijoiden kanssa. Palkinnon saaja on nähnyt monia muutoksia ja kehitysvaiheita, mutta säilyttänyt samalla oman tyylinsä ja arvonsa.

Lämpimät onnittelut Arto Juurakko.

Alavuden kaupungin kulttuuripalkinto 2025 myönnettiin itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2025 Arto Juurakolle. Kuvassa palkintoa luovuttamassa elinvoimalautakunnan puheenjohtaja Anja Kohtamäki, vapaa-aikasihteeri Anu Katajamäki ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Maria Keto.